keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Muistoissamme

Doris
2000-2013

Sunnuntaina 10.3.13 rakas Dooka mumme menehtyi omaan petiinsä vanhuuden väsyttämänä :0( Mumppa alkoi viikonlopun aikana hiljentää askel tahtia ja töppöset ei meinannut ihan aina pitää alla, mutta se ei kummemmin ihmetyttänyt koska tätä oli tapahtunut jo vuoden ajan aika ajoin. Särkylääkkeen voimin mentiin Maanantai päivä ja Tiistaina vielä Mumppa oli töissä mukana :) Keskiviikko alkoi jo näyttää oireita siitä, että kaikki ei ihan ole kohdallaan, mutta ei vieläkään käynyt mielessä miten pahasti asiat voisi olla. Torstaina Dooka täytti 13 vuotta ja samana päivänä tuli romahdus, ruokaa ei saanut syömään enää lainkaan, vettä vain, ulos täytyi liki main kantaa kun töppöset ei kunnolla kantaneet. Perjantai ja lauantai näytti, että nyt on Mummen voimat uupuneet ja Sunnuntaina oli suuri suru. Loppuun asti Mumme seurasi talon touhuja ja heilutti muutaman kerran häntää aina kun joku tuli lähelle :0) Eilen Äidin kanssa veimme Dookan pieneläin tuhkaamoon ja huomenna lähden hakemaan tuhkat.






















                                                                             
 




                                                                                                                                                                                                                   

3 kommenttia:

  1. *niisk*.. airiksissa on kyllä sitä jotakin ja vaikea kuvitella teidänkin taloa ilman mummea. Jotain puuttuu vaikka tassutöppösellisiä siellä useampi edelleen asustaa

    VastaaPoista
  2. Juuri tuo tunne on,että vilinää on MUTTA jotain puuttuu.... Kyllä airikset on aivan omaa luokkaansa joten ei sitä koskaan tiedä jos vaikka... ;)

    VastaaPoista
  3. Voi ei, kun Mumppa on poissa :( Mutta se varmasti eli onnellisen koiran elämää loppuun asti.
    Ja kyllä sitä jää vain airiksen mentävä aukko elämään, kun sitä ei enää ole..

    VastaaPoista